Nyt soi: Adam Lambert - A Loaded Smile
Mulla on tunteet pinnassa. Enkä mä oikeen tiedä mitä mä voisin sanoo. Mulla on paha mieli, enkä mä peittele sitä yhtään. Musta tuntuu niin pahalta, että mun oli pakko tulla angstaamaan tänne blogiinki, vaikka tää ei mikään angstiblogi olekaan.
Mä oon vaan tänään koko päivän kelannu vanhoja asioita, miettiny mitä mä olisin voinu tehä toisin, itkeny, huutanu, potkinu, lyöny ja raivonnu. En vaan tiiä enää, mikä mussa on vikana. Musta tuntuu, että mä pilaan aina kaiken, enkä osaa tehä mitään oikein. Tuntuu, että mä oon se heikoin lenkki, pakan huonoin kortti. Se kortti, mitä ei koskaan käytetä, mitä ei ikinä valita.
Mulla oli kai joskus onnellinenkin elämä. Mut nykysin musta tuntuu, että missä se onnellinen-minä on? Onks tilalle tullu oikeesti tää onneton-minä? Mä haluaisin takaisin sen onnellisen-minän, koska se oli paljon parempi, kun tää onneton-minä. Mulla on kamala angsti-fiilis, mutta mä en haluu purkaa sitä kaikkee. Koska mun sisällä on vihaa, rakkautta, tuskaa ja kaikkia tunteita mitä voi olla.
Kyllä mä tiedän, ettei elämä oo aina sitä ruusuilla tanssimista, eikä elämässä voi olla aina kaikki hyvin. Joskus kaiken pitää mennä rikki, että voi arvostaa ehjää elämää. Useimmiten paloista kootut ihmiset ovat ehjempiä, kuin yhtenä kasana pysyneet.
Jaksan hymyillä, mutta onko se vain tekohymyä? Pystynkö mä enää koskaan hymyilemään oikeasti? Onko mun sisällä enää mitään elämäniloa jäljellä? Kyllä. On siellä paljonkin elämäniloa jota mä en oo vielä osannut käyttää. Oon piilotellut sitä, säästänyt sitä tulevaisuuteen.
Kootuista paloista on tää tyttö rakenettu,
elämän suurista muutoksista kasattu.
Hymyilyllä kaikki puolelleen voittanut,
itkenyt ulos kaiken tuskan,
kaiken mitä sisällään monta vuotta pitänyt.
Mun elämän tärkein ihminen on äiti. Se on auttanut mut kaikista ojista ylös. Ollu mun vierellä kun mulla on ollut vaikeeta, kuunnellut, jaksanu auttaa. Vaikka välillä on aikoja, että mä huudan, tai raivoon sille, en mä sitä tarkota, koska todellisuudessa mä rakastan sitä kaikista eniten. Ilman äitiä mä en olis tässä, ilman sitä mä en olis selvinny. Mä kunnioitan mun äitiä eniten tässä maailmassa. <3
Tähän on hyvä lopettaa, jatketaan taas kun mä oon paremmalla tuulella. (:
♥:lla mmeve
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti